Black thoughts

"Sama arka pyyntö nous syvältä itsestäin, 

minä tahtoisin Isä jo kotiin, 

Isä minua väsyttää, 

soi kirkossa kiitosvirsi, 

oli ulkona vihreää."

Viime vuosi oli yhtä hullunmyllyä. Monesti lauleskelin tätä kyseistä laulua mielessäni ja tunsin olevani voimaton kaiken maailman menoihin. Kotona oli välillä vaikeaa, koulussa ja kaverisuhteissa ongelmia sekä tallilta lähtiessä epäonnistumisen tunne vaikka kaikki meni hyvin.

Olen hyvin pitkään jo ollut melankolinen ja tarkoituksenani on aina silloin tällöin ollut kirjoittaa tästä aiheesta. Tuntemukset eivät ole siis ihan mitään uusimpia ja olen opetellut hiljalleen käsittelemään niitä. Viimevuoden loppuun asti kuvittelin ja ajattelin, ettei vuosi 2016 ollutkaan se kaikista paskin ja huonoin, vaikka huonoja hetkiä on ollut paljon, sillä loppujen lopuksi sain aina kaverisuhteet kursittua kasaan, kouluun sain jostakin aina puserrettua lisää energiaa ja kotona vallinneista riidoista ja mielenpahoituksista aina selvittiin. Joten niillä rintamilla kaikki ok. 

Tallilla olin pitkään pitkään pitkään tyytymätön moniin asioihin, monesti olin jo valmis luovuttamaan sekä lopettamaan koko harrastuksen. Monesti pakottauduin tallille vain lähteäkseni sieltä itku kurkussa pois. Ajattelin hankkivani uuden vuokrahevosen ja aloin etsimään sitä. Etsin yhä. Sitten meillä vaihtui opettaja jolle uskalsin avautua asioista ja hän kuunteli, sain asiat parempaan järjestykseen ja elämä alkoi jälleen hymyillä monilta osa-aloilta.

 



Silti jokin kaivertaa sisältäpäin ja tunnen monesti suurta voimattomuutta. En tiedä onko se jonkinlaista itsetuhoisuutta menneiden takia, että takertuisin kaikkeen epäonnistuneeseen ja uskottelisin itselleni että olen huono.Usein hyräilen mielessäni tätä laulua, sillä se kuvastaa hyvin henkistä mielentilaa sekä voimavaroja, se on eräänlainen hiljainen rukous jolla pyydän apua tilanteeseeni ja voimavaroja elämään.