Ripari - mun kokemukset ja mölinät

Oon miettiny muutamina päivinä jo tätä asiaa. Mitä pidemmälle mietin tätä, sitä järkevämmälle se tuntuu kirjottaa. Tän postauksen jutut on joko mun kokemuksia tai asioita joita tehdään meidän seurakunnassa. Nämä ei siis tosiaankaa oo kiveen hakattuja asioita joita kaikkien ois nyt pakko uskoa tai noudattaa. 

Riparihan on sellainen kokemus millaisen siitä itse tekee. Mulla on takana oma ripari, jonka jälkeen olen kokenut kaksi ihan erilaista riparia joista valaistuneena voin vakuuttaa että asenne ratkaisee aika pitkälle.

Mun oma ripari oli ihan huippu. Mulla oli mun paras kaveri seurana, huiput isoset/johtajatiimi ja tuntui siltä et myös meistä leiriläisistä siellä oli ihan fine oltavat. Mulla oli tosi avoin asenne ja jotenkin riparin jälkeen oli henkisesti kasvanut ja ehkä rohkaistunutkin olo. Me saatiin puhua avoimesti, kukaan ei arvostellut sun näkemyksiä. Lisäksi meitä kannustettiin pohtimaan näitä asioita ja tuomaan esille omia mielipiteitä. Näin mä muistan riparin. Ja toki olihan siellä hyvää ruokaa ja mukavia ihmisiä. Maisematkin oli huiput!

Mulla oli siis odotukset korkealla ja ajattelin et hei tosi kivaa! Eka leiri isosena oli tosi erilainen ja ekä vähän järkytyskin. Nautin kyllä vapaa-ajasta mitä meille suotiin. Tai no eihän se vapaa-aikaa ollut sinänsä kun suunniteltiin iltaohjelmat jne. mutta vapaa-aikaa sinänsä että eksyttiin aiheesta tarpeeksi useasti. Koska mulla oli odotukset korkealla leiriä varten, mulla ehkä asenne kärsi. Mulla oli vääränlainen ote ja tajusin sen vasta näin myöhään. Se leiri oli mulle henkisesti raskas ja epäilin jo silloin että pitäisikö ollenkaan enää hakea isosen töihin. Onneksi hain.

Toiselle leirille lähdin puolestaan odotukset erittäin matalalla ja ärsytti valmiiksi lähteä. Ajattelin että meillä on ohjaajatiimissä pari ärsyttävää henkilöä ja en viihdy varmasti yhtään. Joillakin leiriläisilläkin oli ollut samanlaisia fiiliksiä, mutta yhtä lailla niin kuin mulla, myös leiriläisillä mieli muuttui. Lapiosalmen eräleirikeskus oli ihan erilainen kesällä ja se oli ehkä hieman yllätys kun ensimmäistä kertaa kesällä olin siellä. Meillä oli loppujen lopuksi ihan huippu porukka ohjaajatiimissä sekä leiriläisissä. Kesän säät helli meitä ja väläytteli makeat ukkosetkin. 

Nyt mieli on hieman fifty fifty leireistä. Todennäköisesti lähden myöhemminkin hakemaan uusia valaistumisia omista tekemisistä ja pohdiskelemaan omaa olemusta. Tosiaan, olen muuttunut oman riparin jälkeen. Se oli mulle ehkä eräänlainen oven avautuminen kohti aikuistumista. Kun omalla riparilla olin ujo ja ehkä hiljainen, olin avoin ja opin jotain uutta. Nyt muutamisen vuotta myöhemmin olen samalla tiellä mutta ehkä hieman erilaisena. Olen vieläkin ujo, mutta en läheskään niin paljoa kuin ennen, persoonani on siis hieman avoimempi kuin ennen. Enkä tietenkään ole enään ihan samannäköinen kuin silloin. Uskallan nyt näyttää sen, mitä oikeasti olen. Vaikka eihän kaikkea ole ääneen sanottu, voi sen ehkä olemuksestani aavistaa.

Jotkut saattavat miettiä riparin ja protun välillä. En ole kummankaan puolella, molemmat on fine. Riparilla käsitellään samoja asioita kuin protulla ja uppoudutaan vielä ehkä vähän hengellisiin asioihinkin siihen päälle. Riparilta voi saada uusia kavereita, tai oppia ehkä tuntemaan joitakin tulevia luokkatovereita tai vaikkapa hyvän päivän tuttuja. Mulle ripari avasi ovet mukaviin pikku töihin kuten kerhon vetämiseen sekä isosjuttuihin ylipäätään. Olen saanut kavereita, niin riparilla kuin sen jälkeen.

Pari sanasta vielä isosista. (Köhköh en halua kuulostaa itsekehulta mut warning warning warning.) Me ollaan ehkä hämyjä joskus, vedetään ihan ylityhmiä sketsejä ja vaikutetaan joskus ihan pöljiltä yllytettäessämme muita laululeikkeihin mukaan ja hoilataan täysiä yleisissä tiloissa tosi ärsyttäviä lauluja. Mut me ollaan parasta antia teille. Isonen, oli se sitten omasi tai joku muu, niin meille voi aina tulla jutskaamaan! Oli se sitten säästä taikka jostakin mieltä painavasta. Tai jos on vaikka tylsää. Me ollaan myös ihmisiä ja meistä voi saada kavereita, vaikka muka töissä ollaankin ja komennellaan inhottavasti. It's up to you to decide.

Siinä se on ollut koko ajan, hetken ehkä poissa mutta aina löytää tiensä takaisin.